Aluksi oli suo, kuokka ja Jussi. Näin alkaa klassinen Väinö Linnan teos, joka kertoo suomalaisuudesta. Suomalaisesta yrityskulttuurista kertovan kirjan olisi voinut aloittaa samoilla sanoilla, yksin on rämmittävä. P*rkele. Tästä on onneksi menty eteenpäin ja nykyään keskusteluissa yrittäjien kanssa enemmän toistuukin yhdessä tekeminen ja tiiminä toiminen. Silti entistä enemmän puhutaan yrittäjien palamisesta loppuun. Kun ei jaksa, pitää vain yrittää jaksaa. Ei kuitenkaan yksin, kuokan varteenkin voi ottaa apuvoimia. Antoisinta meidän työssämme onkin olla yrittäjille tai toimitusjohtajille sparraavana korvana ja ohjaavana kätenä.
Miten kannattavuus ja kassavirrat?
Haasteita yrittäjillä tuntuu olevan enemmän kuin tarpeeksi. Kun menee huonosti, pankkitili ja univelka limiitit ovat tapissa. Pelätään epäonnistujan leimaa. Millä työkalulla tämä suo käännetään pelloksi? Ja kestävä kehityskin pitäisi huomioida.
Entä jos yhtiön tulos onkin liiankin hyvä. Hyvin saa mennä, muttei kuitenkaan liian hyvin. (Työtunteja ei tällöinkään lasketa.) Kellä onni on, se onnen kätkeköön jne, tai muuten naapurin Esko lopettaa tervehtimästä postilaatikolla. Kuluneen vuoden aikana olemme valitettavasti pohtineet useasti ensimmäistä ongelmaa. Mutta ei jälkimmäinen ongelmakaan ole täysin hävinnyt, onneksi.
Resurssit, resurssit ja resurssit. Univelka kasvaa edelleen. Riittävätkö kassavirrat esimerkiksi uusiin investointeihin ja innovaatioihin, jotta pystyttäisiin kasvamaan nykyisellä henkilöstöllä? Miten ulkoistaminen vaikuttaa kannattavuuteen? Väittäisin suurimmalla osasta yrittäjistä olevan ongelmana, että he eivät pysty keskittymään riittävästi siihen, mikä olisi yhtiön kannalta hyödyllisintä. Resurssien riittävyydestä onkin tullut myös selkeä kasvun jarru.
Entä jos yhtiön tulos onkin liiankin hyvä. Hyvin saa mennä, muttei kuitenkaan liian hyvin. (Työtunteja ei tällöinkään lasketa.) Kellä onni on, se onnen kätkeköön jne, tai muuten naapurin Esko lopettaa tervehtimästä postilaatikolla. Kuluneen vuoden aikana olemme valitettavasti pohtineet useasti ensimmäistä ongelmaa. Mutta ei jälkimmäinen ongelmakaan ole täysin hävinnyt, onneksi.
Resurssit, resurssit ja resurssit. Univelka kasvaa edelleen. Riittävätkö kassavirrat esimerkiksi uusiin investointeihin ja innovaatioihin, jotta pystyttäisiin kasvamaan nykyisellä henkilöstöllä? Miten ulkoistaminen vaikuttaa kannattavuuteen? Väittäisin suurimmalla osasta yrittäjistä olevan ongelmana, että he eivät pysty keskittymään riittävästi siihen, mikä olisi yhtiön kannalta hyödyllisintä. Resurssien riittävyydestä onkin tullut myös selkeä kasvun jarru.
Entäs taas yrityksen omistus, rakenne ja omistusrakenne?
Toisen tai useamman sukupolven yrittäjien paine. Ettei nyt kävisi mitään minun vahtivuorollani. Tai tilanteet, joissa hallituksen neuvottelupöytä on muuttunut liian ahtaaksi suvun kaikille jäsenille. Jotain olisi tehtävä ennen kuin joulupöytäkin alkaa käydä pieneksi. Tai entä jos jatkajaa ei sieltä joulupöydästä löydykään?
Ehkä partneri koettaisiin järkeväksi tukipilariksi? Vai kannattaisiko myydä yritys kokonaan ja kuitata univelat? Mutta mikä on yrityksen arvo? Ensiksi kuitenkin pitäisi saada tase kuntoon ja Lapin mökki ei ehkä sittenkään ole liiketoiminnan käytössä. Liiketoimintojen (ja sen Lapin mökin) eriyttäminen useammaksi yhtiöksi voisi kuitenkin tuntua järkevältä.
Ehkä partneri koettaisiin järkeväksi tukipilariksi? Vai kannattaisiko myydä yritys kokonaan ja kuitata univelat? Mutta mikä on yrityksen arvo? Ensiksi kuitenkin pitäisi saada tase kuntoon ja Lapin mökki ei ehkä sittenkään ole liiketoiminnan käytössä. Liiketoimintojen (ja sen Lapin mökin) eriyttäminen useammaksi yhtiöksi voisi kuitenkin tuntua järkevältä.
Luotetun luotsin löytäminen? Joka olisi myös samalla aaltopituudella.
On etuoikeutettua toimia henkilönä, jolle voi luottamuksella kertoa mietteitä ja joka antaa vastineeksi ratkaisuja ja näkökulmia. Olla yrittäjän ja toimitusjohtajan tukena ja neuvonantajana. Asiakaskuntamme koostuu pienistä yhtiöistä suuriin yhtiöihin eivätkä perusongelmat katso yrityksen kokoa. Perinteinen verotus ja tilinpäätössuunnittelu ovat edelleenkin meidän kuumia perunoitamme, mutta esimerkiksi edellä mainitut keskustelut johtavat yleensä syvempiin pohdintoihin.
Pääsimme nyt syksyllä 2023 ison harppauksen eteenpäin, kun saimme perustettua tämän kauan suunnitellun blogin. (Kyllä, myös meillä on samat ongelmat kasvun ja ajankäytön hallinnassa.) Tarkoituksenamme on jakaa tietoa tärkeiksi katsomistamme aiheista ja asioista, mutta välillä myös hieman asian vierestä. Meille kerääntyy paljon hyvää dataa yrityksien nykytilasta sekä yrittäjien ajatuksista, joita haluamme jakaa eteenpäin. Toisaalta haluamme julkaista yksityiskohtaisia vinkkejä verotuksen ja taloushallinnon teemoista, joita on tullut esiin asiakunnassamme. Ehkä osaksi myös herätellä ajatuksia.
Tämän ensimmäisen tekstin opetuksena on etsiä sellainen keskustelukumppani, jonka kanssa yrityksen ongelmia, iloja ja suruja voi jakaa. Jolta saa ratkaisuja ja ehkä vähän myös sympatiaa. Olkoon se sitten yhtiökumppani, tilintarkastaja, ulkopuolinen konsultti, kirjanpitäjä taikka naapurin Esko. Oma tapani on aloittaa usein keskustelu kysymyksellä ”miten menee?”. Voin suositella muillekin.
-Merita Kotiranta
Pääsimme nyt syksyllä 2023 ison harppauksen eteenpäin, kun saimme perustettua tämän kauan suunnitellun blogin. (Kyllä, myös meillä on samat ongelmat kasvun ja ajankäytön hallinnassa.) Tarkoituksenamme on jakaa tietoa tärkeiksi katsomistamme aiheista ja asioista, mutta välillä myös hieman asian vierestä. Meille kerääntyy paljon hyvää dataa yrityksien nykytilasta sekä yrittäjien ajatuksista, joita haluamme jakaa eteenpäin. Toisaalta haluamme julkaista yksityiskohtaisia vinkkejä verotuksen ja taloushallinnon teemoista, joita on tullut esiin asiakunnassamme. Ehkä osaksi myös herätellä ajatuksia.
Tämän ensimmäisen tekstin opetuksena on etsiä sellainen keskustelukumppani, jonka kanssa yrityksen ongelmia, iloja ja suruja voi jakaa. Jolta saa ratkaisuja ja ehkä vähän myös sympatiaa. Olkoon se sitten yhtiökumppani, tilintarkastaja, ulkopuolinen konsultti, kirjanpitäjä taikka naapurin Esko. Oma tapani on aloittaa usein keskustelu kysymyksellä ”miten menee?”. Voin suositella muillekin.
-Merita Kotiranta